lauantai 28. marraskuuta 2015

Järjestelmämme vaatii 2.0.31 päivitystä

JÄRJESTELMÄMME VAATII 2.0.31 PÄIVITYSTÄ

Suomen armeijan vanha komento, jossa todetaan, ettei tuleen saisi jäädä makaamaan, tuntuu nyky-yhteiskunnassa merkitykseltään unohdetulta. Yhteiskuntamme on jähmettynyt paikoilleen, tuleen, jo liian pitkäksi aikaa ja tilanne huononee entisestään, ellemme kykene ennakkoluulottomiin ja nopeisiin korjausliikkeisiin. Meidän olisi syytä ymmärtää järjestelmämme taustalla vaikuttavat syy-seuraussuhteet, eli ne tapahtumat tai asiat, jotka ovat aiheuttaneet toisen. Lisäksi meidän tulisi kyetä uudistumaan, jotta voisimme korjata vallitsevan tilanteen. Käytännössä se tarkoittaa joustavan ja muuntautumiskykyisen yhteiskuntamallin kehittämistä, jossa haasteisiin kyetään vastaamaan nopeasti eturintamassa, ei poteron pohjalta.

Suomen hallituksen ehdottaman viiden prosentin kannattavuusloikan tarkoituksena on kilpailla kehittyvien maiden kanssa tuottavuudessa. Kysymys siitä, parantaako kannattavuusloikka Suomen kilpailukykyä on monitahoinen asia, ja näyttää siltä, että suunnitelluilla toimilla, ilman rohkeita toimenpiteitä, tulemme häviämään perustuotantokilpailun joustavammille ja muuntautumiskykyisimmille järjestelmille sekä kehittyvien maiden tuottavuudelle.

Suomessa on kattava koulutusjärjestelmä, joka takaa suomalaisten erinomaisen ja tasavertaisen koulutustason. Monella suomalaisella on oman alansa erikoisosaamista, jota olisi osattava hyödyntää oikealla tavalla. Kannattavuusloikka tapahtuu juuri osaamisemme ja tekniset mahdollisuutemme tunnustamalla ja tunnistamalla. Vahvuuksiemme oikea tunnistaminen, ja samalla myös heikkouksiemme tiedostaminen ja niistä oppiminen eli tietynlainen ”peiliin katsominen”, tarjoavat avaimet kannattavuuden nousuun. Tätä kautta kehitämme tuottavuuttamme, palveluitamme ja edistämme nykyaikaista demokratiaa.

Haasteena on 15–20 vuoden kannattavuus tai -muutosloikan tekeminen käytännössä muutaman vuoden aikana. Sote-ratkaisu on eräs osoitus tästä. Hallitus esittää, että itsehallintoalueita perustetaan 18 ja sosiaali- ja terveyspalveluja järjestäviä alueita 15. Kolme itsehallintoalueista tulee järjestämään sote-palvelunsa yhteistyössä jonkin sote-alueen kanssa. Tehtävänä on kehittää nämä 18 aluetta tehokkaiksi toiminta-alueiksi, jotta veronkantokyky riittää alueen kustannusten kattamiseen. Tärkeimpänä asiana on saada sisäiseen toimintaan joustavuutta, jota tarvitaan myös elinkeinoelämässä.

”Uusi kunta 2017” -ohjelma etsii vahvan ja elinvoimaisen kunnan toimintamallia, joka korostaa kuntalaisen asemaa ja roolia. Kuntien erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen kuntarakenteiden ja toimintamallien kehittämisessä on periaatteessa hyvä asia, mutta olisiko kuitenkin syytä pohtia ensin, millainen olisi ”uusi maakunta 2017”-malli.  Tällainen deduktiivinen lähestymistapa, jossa yleisestä (maakunta) johdetaan yksittäistapausta (kunta) koskeva johtopäätös voisi tarjota varmemman kuvan kokonaisuudesta ja sen hallinnasta. Monien kokousten ja vuolaana soljuvien puheiden sijaan uusi maakuntamalli tarjoaisi oikeanlaisen ja dynaamisen yhteistyökuvion kuntien kesken maakunnan sisällä mutta samalla myös takaisi aidon ja vahvan keskusteluyhteyden maakuntien välillä. Yhdessä tekemällä ja raja-aitoja madaltamalla kykenemme kehittämään toimivamman ja avoimemman yhteiskunnan. Enää ei riitä, että katsomme maailmaa 360-asteen kulmasta, vaan nyt on otettava laajakulmainen 3D-näkökulma tai -ulottuvuus asioihin.

Kuntatasolla olisi syytä siirtää rohkeasti tehtäviä uuden maakunnan vastattavaksi. Vastuuta olisi mahdollisuus antaa enemmän ylemmälle tasolle, jolloin turhat organisaatiot karsiutuisivat pois. Organisaationa kunta hyötyisi siitä, jos suhtautuminen erilaisiin kokeiluihin olisi ennakkoluulottomampaa ja rohkeampaa. Sujuva muutosvoima avaa erilaisia ulottuvuuksia ja linjauksia, joiden avulla voidaan paremmin määrittää, mitä on ylipäätään järkevää tuottaa kuntatasolla. Osa yhteiskunnan infrasta säilyy joka tapauksessa kuntatasolla, koska tietyt toiminnot on pakko suorittaa ja tuottaa sen puitteissa.

Käytännössä uuden mallin maakuntaan riittäisi yksi pormestari, talousjohtaja tai sivistysjohtaja. Tämä loisi ja toisi enemmän vastuuta järjestelmää johtaville viranhaltijoille. Organisaation rakenteen pitäisi olla mahdollisimman suoraviivainen, niin että jokaisen tehtävä- ja vastuualueet siinä olisi helppo tunnistaa. Organisaation tai järjestelmän tasojen oikaiseminen ja kehittäminen ovat edistyksen tae. Demokraattisena ja jonkin tason kontrolloivana elimenä toimisi aluevaltuusto, joka vastaisi koko maakunnan kehittämisestä. Skenaario tulevaisuuden vahvasta digitalisaatiosta tulee muuttamaan suomalaista lähidemokratiaa edistämällä ja esittämällä uusia vaikuttamiskanavia. Digitalisaation myötä viranhaltijat, päättäjät ja kuntalaiset ovat koko ajan lähempänä toisiaan (”päätöksenteon helppous”). Vaikka siis vähentäisimme paikallisvaltuustojen määrää, demokratian toteutumisen taso käytännössä kasvaisi jo pelkästään tulevan digitalisaation myötäavustuksella.

Tulevaisuuden kokonaisjärjestelmää ajatellen on kuitenkin tärkeää, ettemme kurota liian korkealle ja suunnittele ”liian täydellistä” järjestelmää, vaan etsimme joustavia toimintamalleja ja -mahdollisuuksia, jotka vähitellen itsessään luovat uuden toimintaympäristön.

Pirkanmaan yhteishenki, joka yhteistyön kautta kehittää toimintaympäristöjä ja tulevaisuuden organisaatiomalleja käyttää hyväkseen nykytekniikan ja digitalisaation luomia mahdollisuuksia osallistavaan demokratiaan. Luopumalla jostakin ja siirtymällä rohkeasti eteenpäin saavutetaan aina jotakin parempaa. Kysymyksessä on koko maamme etu ja kaikkien yhteinen tulevaisuus. Vaikka veisimme asioita ennakkoluulottomasti eteenpäin, säilytämme itsenäisyytemme ja saamme jatkossakin päättää asioistamme. Asumme edelleen samalla paikkakunnalla ja tapaamme ystäviämme ja tuttaviamme samojen katujen reunamilla tai kauppojen jonoissa. Emme menetä valinnan mahdollisuuksiamme, vaikka miettisimme kokonaisuutta eli kuntalaisuutta, palveluita, elinvoimaa, henkilöstöä, johtamista ja ympäristöä aivan uudella tavalla. Itsekkään oman eduntavoittelun sijaan olisi syytä liikkua eteenpäin ja kaivautua viimeistään tässä vaiheessa ulos omista suojakuopista.

Niilo Rautionmaa
Valtuutettu Pirkkala (kok), Pirkkalan Kokoomus ry, puheenjohtaja        25.11.2015