Naiivi Eurooppa

Julkaistu 22.12.2016 Aamulehden mielipidesivulla B4. Yhteiskirjoitus Nea Lehmussaaren kanssa.

Otsakkeella "Kulttuurimme tarvitsee aikaa muutokseen"

Alkuperäinen teksti kuvan alla.

Valveutuneen kansalaisen näkökulmasta nyky EU on syntynyt perustukselle, jota nyt rajusti koetellaan. Uhkia tulee niin rajojen ulkopuolelta kuin myös niiden sisäpuolelta. Eurooppa on perustunut lähihistoriassa aivan erilaiseen maailman tilanteeseen - aikaan jolloin muurit murtui ja nykyinen globalisaatio käsite syntyi. Kun pelilaudan nappuloita siirrettiin sopivasti, muuttui tilanne radikaalisti. Tämän seurauksia nyt arjessa koemme.

Päättäjien ja auttajien tietämättömyys, jossain kohdin myös naiivi ajattelu tai vain totaalinen silmien ummistus tunnistetuille uhkakuville ovat aiheuttaneet turvallisuusvajeen kertautumisen kahteen suuntaan. Reagoimattomuus ja sinisilmäisyys ovat nopeuttaneet uhkakuvien kärjistymistä jo tunnetuin seurauksin terrorina Euroopassa sekä suurvaltojen oman aseman pönkityksenä lähialueillamme. Paine on pelattu meille. Miten reagoi EU?

Arvomaailmamme ei saa muuttua, vaikka sitä koetellaan. Emme saa myöskään antaa eurooppalaisen elämäntavan ja arvojen rapautua. Muuttuminen toki on normaali olotila, kun se tapahtuu turvallisesti. Sopeutuminen maailman tilanteisiin on pakollista, mutta sopeutuminen pakotettuna kotikunnassa tuntuu jo erilaiselta vastaanottajalleen.

Olemme tottuneet paremmin ulkoisiin uhkiin kuten Venäjän muuttuneeseen turvallisuus toimintaan kuin myös Yhdysvaltojen asemiensa paranteluun. Tästä meillä on kokemusta ja toimintatapoja tuoreessa miesmuistissa. Euroopan tulee nyt näyttää, miten se toimii yhtenäisenä uudessa tilanteessa, jossa perinteiset suurvallat haluavat näyttää millaisessa lähtöruudussa he ovat tällä pelilaudalla. Maailma ei ole globalisaation myötä vielä muuttunut mielemme mukaiseksi paikaksi jossa eurooppalaisten “kukkahattujen” toimintamalli kukoistaa. Näyttää joltain osin siltä, että olemme sortuneet pahasti naiviin ajatteluun ja toimintaa.

Kulttuurimme Euroopassa perustuu vahvasti tasa-arvoiseen humanitäärisyyteen, jonka pohjalta luontaisesti toimimme. Autamme ensin ja mietimme myöhemmin - mikäli on edes mietittävää. On loogista, että olemme ottaneet vastaan hädänalaisia ihmisiä pakolaisina. Valitettavasti tilanteen jatkumossa ja ehkä jopa sen synnyttämiseksi vaikuttaa siltä, että on ollut ryhmittymiä ja valtioita, jotka käyttivät rakennettua tilaisuutta omien asioidensa tukemiseen. Samalla jopa invaasion piirteitä saanut liikehdintä eurooppaan vahvisti jo meillä valmiina olleita vastakkainasettelusta toimivia sisäisiä ryhmiä aktivoitumaan ja radikalisoitumista syntyi molempiin leireihin

Euroopan päättäjät ja päätöksenteko eivät ole olleet valmiita kriisitilanteeseen, eivätkä he ole olleet lainkaan ajan tasalla maailman toimimisesta globaalina aikana. Miten voi olla mahdollista, että järjestelmämme ei ole ollut valmistautunut tällaiseen tilanteeseen, joista opitaan yleensä historian kautta ja se, mitä nähtiin ei olla uskottu todeksi. 

Ollaanko tässä käytetty meidän omaa “heikkoa” kohtaamme ikään kuin  keppihevosena ja onko tulevaisuutemme nyt pysyvästi muuttunut? Ollaanko naiviuttamme käytetty hyväksi ja onko tilanteemme saatu epästabiiliksi oman arvomaailmamme toteuttamisen kautta? Yhtenäisyys on erittäin tärkeä asia. Teemmehän kaikkia muitakin asioita yhteisen direktiivisopimisen kautta.  Mielestäni aivan samoin rajojen puolustus ja sisäisen turvallisuuden takaaminen tarvitsee vastaavaa yhteiseloa ja näkemystä. Muutoin ei ole turvallista toimia.

Ovatko päättäjät olleet naiiveja tai ainakin sangen tietämättömiä, lähinnä politisoituneiden uskonnollisten katsomusten kautta tulevista asioista ja eri kulttuuritaustoja edustavien ihmisten yhteiselon rakentamisen haasteista sekä kulttuurillisten toimintatapojen erilaisuudesta ensi alkuun?

Kulttuurierot voivat joissakin kysymyksissä olla liian suuria kohtaamaan muutosta näin nopeasti. Tulisiko meidän antaa kulttuureille aikaa muuttua ja sopeutua turvallisesti sisäsyntyisellä tahtotilalla vai mikä olisi oikea tapa? Onko päättäjillä ollut  ns. “EU sokeutta”  ajatellen EUn nopeaa laajentamista?

Mitä olemme nyt oppineet? Nyt tämä sama prosessi on alkanut arjessamme Euroopassa, lähi kaduilla ja toreilla. Tulisiko meidän osata ottaa samalla myös selkeä eurooppalaista kulttuuriamme, ihmisarvoja terveellä tavalla puolustava linja, jossa kulttuurillemme annetaan aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. 

Humanitäärisyys ei loukkaannu, jos antaa kaikille osapuolille aikaa tutustua muuttuneeseen ympäristöön. Seuraava kuviteltava vaihe “invaasiossa” voisi syntyä, kun vielä rajan taakse jääneet huomaavat, että meille ennestään vierasta kulttuuria voi toteuttaa täydellisenä Euroopassa. “Tukikohdat” ovat valmiina ja uskallusta lähtemiseen ei tarvita enää niin paljoa.

Järkevä itserakkaus on terveellistä; kulttuurimme perusarvoja on kaiketi myös se, että pidämme yli 500 miljoonan eurooppalaisen elämää arvokkaana ja turvallisena. Tässä meidän tulee nähdä ja tunnustaa, että saapuvat pakolaiset tulevat täysin erilaisesta tilanteesta ja ajattelevat sekä toimivat erilaisten arvojen ja toimintatapojen kautta. Tunnetusti kestävintä apua ja kehitystä on edelleen se, että autamme hädässä olevia ihmisiä heidän omassa arjessaan heidän rakkaalla kotiseudullaan.

Tärkeää meille syntyneessä tilanteessa suomalaisissa kunnissa on se, että autamme uusien suomalaisten integroitumista työelämään ja yhteisöön, joka ei tarkoita mitään erityistä rakennushanketta tai palvelukeskusta vaan normaalia suomalaista elämää, joka innostaa ja aktivoi mukaansa.

Lähidemokratian merkityksestä Pirkkalassa

Yhteiskirjoitus Ilona Salomaa-Uusitalon kanssa, julkaistu Pirkkalaisessa 30.12.2016

Pormestarin valinnan heijastettava kuntalaisten tahtoa

Maakuntauudistus suuntaa kunnallista päätäntävaltaa uudelleen ja sen myötä lähidemokratian on löydettävä uusia toimintamuotoja. Paikkaidentiteetti ja paikallisuus eivät uudistuksen jälkeenkään katoa mihinkään. Tulevaisuudessa kuntatasolle jäävät tehtävät ovat sivistykseen, kaavoitukseen, kuntainfraan ja kunnan kehitykseen liittyviä

Kunnassamme kehitteillä oleva poliittisen johtamisen kehittämismalli pyrkii vastaamaan uudistukseen kohdentamalla paikallista päätöksentekoa palvelujen organisoinnin kannalta oikeisiin painopisteisiin. Tuleva malli on yhdistelmä keskustelevaa otetta, luovuutta ja läheisyyttä tehokkuutta unohtamatta. Tehokkuudella tarkoitetaan, että koko luottamusorganisaatio viranhaltijoita myöten kykenee tarkastelemaan palvelutarpeita ja siihen liittyviä muutoksia joustavana kokonaisuutena. Luottamushenkilöt nivovat paikallista tietoa ja kuntalaisnäkökulmaa päätöksentekonsa tueksi.

Koko prosessin onnistumisen kannalta tärkeää on, että kunnan toimintojen läpinäkyvyys ja avoimuus kasvaa jatkossa. Loppupeleissä kysymys on siitä, mihin tehtäviin, ja millaisella hallintomallilla ja henkilömäärällä yhteistä rahaa käytetään.  Ihanteena on toiminnan suoraviivaistaminen vähemmällä byrokratialla. 

Eräs lähidemokratian edistämisen työväline on ollut Pirkkalassa pormestarimalli, johon siirryttiin länsimaisen demokratian edistämiseksi, vallankäytön selkiyttämiseksi ja vallan siirtämiseksi lähemmäksi äänestäjiä. Luotaessa pormestarimallia Pirkkalaan, eräs keskeinen ajatus oli, että pormestari on vastuussa äänestäjille ja hänet vaihdettaisiin, jos hän puolueensa valta-aseman menetyksen kautta häviäisi vaalit. 

Demokratian lainalaisuuksia myötäillen todettiin yhteisesti, että poliittisen vallan ja sitä kautta pormestariuden tulee olla vaaleilla ohjattavissa ja vaihdettavissa. Kunnallisvaaleissa äänestäjien suora vaikutusvalta toteutuisi, kun he voisivat äänestää haluamaansa pormestariehdokasta ja näin osoittaa tahtonsa kunnan ykköshenkilöstä. Pormestariuden avulla pyrittiin myös valtuuston vallan palauttamiseen. 

Demokratian toteutuminen on haasteellista erilaisten intressien yhteensovittamisessa. Osallistuvan demokratian ydin on kuitenkin kuntalaisten ja heidän tahtonsa kuulemisessa. Kunnallisvaalien hetkellä kysymys onkin niistä demokraattisista arvoista ja yhteislinjauksista, joita halutaan kunnioittaa. Pormestari mittauttaa luottamuksensa kunnallisvaalin yhteydessä, jonka kautta varmistetaan, ettei kunnan ylimmän johtajan asema muodostu liian hallitsevaksi. 

Pormestarin valintaa ei ole haluttu alistaa suoralle kansanvaalille, koska sitä kautta valitun pormestarin on arveltu saavan liikaa ”populistista” valtaa. Vaikka pormestarin lopulta valitseekin valtuusto, vaalien lopputuloksella pitäisi olla merkitystä tässä prosessissa. Äänestäessään kuntalainen haluaa uskoa yhteiskuntaan ja saada äänensä kuuluville. Pormestarin valinnan tulisikin heijastaa kuntalaisten tahtoa. Valinnan tulisi myös noudattaa aikaisempaa tahtotilaa siitä, että pormestarius on vaalien lopputuloksella ohjailtavissa, kuten Tampereella ja Helsingissä*, jossa pormestari tulee ennakolta sovitusti suurimmasta ryhmästä.

Miten kuntalaisten tahto sitten todellisuudessa näkyy politiikan suunnassa, limittyy kysymykseen kansanvaltaisuuden toteutumisesta. Poliittista dialogia ja yhteistyötä unohtamatta

*lisätty alkuperäiseen tekstiin NR

Ei vain median lukutaitoa

"Pirkkalan moniste oli opetusministeriön, kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen opetusmenetelmäkokeilussa tuotettu historian opetusmoniste, jota käytettiin.."

Miten ajattelet – jäikö ajatusmaailmaan vaikuttamisen kokeilut vain tähän? Olisiko kunnianhimoisempaa ollut lähteä myös kokeilemaan vaikutusta koko kansalle, syöttämällä omia ideologisia näkökulmiaan viestinnässä. Miten tämä olisi luontevinta toteuttaa? Käyttämällä mediaa! 

Median vaikuttajat ovat nyt selkeästi aktivoituneet, kun sosiaalinen media antoi mahdollisuuden ohittaa oikeat sopivasti "manipuloidut" harkitut uutiset ja kirjoitukset. Valtamedian kirjoituksien iso osa tuottaa kirjoituksia näkökulmalla mikä ei vastaa valtaosaa kansalaisten näkökulmasta kun vertaa puolueiden kannatus- tai äänestysmääriin tai ihan keskusteluihin ihmisten kanssa. Muistan erään puolueettoman keskikokoisen maakuntalehden päätoimittajan näin suoraan sanoneen. Samaan aikaan on nähtävissä miten paljon marginaali ääriryhmät ovat päässeet esille käyttäen sosiaalista mediaa josta he ponnistavat taas valtamedian sivuille.

Toimittajan etiikkaa ei juuri saa arvostella mikä on valtavan suuri epäkohta ja vaara sivistyneessä sekä demokraattisessa valtiossa. Poliitikkoja saa arvostella, mikä on oikein, demokratia on keskustelua. Usein vain arvostellaan politiikassa sitä mikä on toimittajan näkemys asiasta. Yhden sanan muuttamisella saadaan iso vaikutus asiaan ja olikohan se mitä kerrotaan kysytyn ihan niin kuin toimittaja esittikään. Mediatalojen kontrolli on mielestäni myös löystynyt kun taloudelliset paineet media-alan murroksessa tuottavat tuskaa tuottaa tuottoa, edes pysyä pystyssä.

Meillä on meneillään vallan jaon kierre politiikassa osin populismin kautta sekä ehdottomasti viestinnän vaikuttamisen puolella. Sosiaalinen media on toiselle mahdollisuus ja toiselle uhka, luoden samalla demokratialle riemuvoiton, sen välityksellä saa kertoa asiansa juuri niin kuin tarkoittaakin, kaikki yhdenveroisesti.

Me olemme pieni markkina-alue ison maan naapurissa jossa kaikki koettavat olla menestyjiä suuressa mittakaavassa joka on sula mahdottomuus. Olemme helppo kohde "propagandalle" joka oli aluksi "kevyttä" viihdettä uutisvirrassa ja josta on syntynyt maan median tapa toimia. Päästäkseen esille ei saa puhua enää faktapohjaisesti perustellen, se ei kiinnosta mediaa ja rauhallisesta asiapohjaisesta uutisesta esitetään vähintään kauhutarina olettamuksineen. Pitäisikö nyt Pirkkalassa tutkia monisteen vaikutus ja perintö kulttuuriin toimia? Lähtökohtana myös silloin varmaan oli että ammattipätevyyden saaneet sekä yhteisön hyväksymät että palkkaamat opettajat asiaa totena esittivät.