Julkaistu 22.12.2016 Aamulehden mielipidesivulla B4. Yhteiskirjoitus Nea Lehmussaaren kanssa.
Otsakkeella "Kulttuurimme tarvitsee aikaa muutokseen"
Alkuperäinen teksti kuvan alla.
Alkuperäinen teksti kuvan alla.
Valveutuneen kansalaisen näkökulmasta nyky EU on syntynyt perustukselle, jota nyt rajusti koetellaan. Uhkia tulee niin rajojen ulkopuolelta kuin myös niiden sisäpuolelta. Eurooppa on perustunut lähihistoriassa aivan erilaiseen maailman tilanteeseen - aikaan jolloin muurit murtui ja nykyinen globalisaatio käsite syntyi. Kun pelilaudan nappuloita siirrettiin sopivasti, muuttui tilanne radikaalisti. Tämän seurauksia nyt arjessa koemme.
Päättäjien ja auttajien tietämättömyys, jossain kohdin myös naiivi ajattelu tai vain totaalinen silmien ummistus tunnistetuille uhkakuville ovat aiheuttaneet turvallisuusvajeen kertautumisen kahteen suuntaan. Reagoimattomuus ja sinisilmäisyys ovat nopeuttaneet uhkakuvien kärjistymistä jo tunnetuin seurauksin terrorina Euroopassa sekä suurvaltojen oman aseman pönkityksenä lähialueillamme. Paine on pelattu meille. Miten reagoi EU?
Arvomaailmamme ei saa muuttua, vaikka sitä koetellaan. Emme saa myöskään antaa eurooppalaisen elämäntavan ja arvojen rapautua. Muuttuminen toki on normaali olotila, kun se tapahtuu turvallisesti. Sopeutuminen maailman tilanteisiin on pakollista, mutta sopeutuminen pakotettuna kotikunnassa tuntuu jo erilaiselta vastaanottajalleen.
Olemme tottuneet paremmin ulkoisiin uhkiin kuten Venäjän muuttuneeseen turvallisuus toimintaan kuin myös Yhdysvaltojen asemiensa paranteluun. Tästä meillä on kokemusta ja toimintatapoja tuoreessa miesmuistissa. Euroopan tulee nyt näyttää, miten se toimii yhtenäisenä uudessa tilanteessa, jossa perinteiset suurvallat haluavat näyttää millaisessa lähtöruudussa he ovat tällä pelilaudalla. Maailma ei ole globalisaation myötä vielä muuttunut mielemme mukaiseksi paikaksi jossa eurooppalaisten “kukkahattujen” toimintamalli kukoistaa. Näyttää joltain osin siltä, että olemme sortuneet pahasti naiviin ajatteluun ja toimintaa.
Kulttuurimme Euroopassa perustuu vahvasti tasa-arvoiseen humanitäärisyyteen, jonka pohjalta luontaisesti toimimme. Autamme ensin ja mietimme myöhemmin - mikäli on edes mietittävää. On loogista, että olemme ottaneet vastaan hädänalaisia ihmisiä pakolaisina. Valitettavasti tilanteen jatkumossa ja ehkä jopa sen synnyttämiseksi vaikuttaa siltä, että on ollut ryhmittymiä ja valtioita, jotka käyttivät rakennettua tilaisuutta omien asioidensa tukemiseen. Samalla jopa invaasion piirteitä saanut liikehdintä eurooppaan vahvisti jo meillä valmiina olleita vastakkainasettelusta toimivia sisäisiä ryhmiä aktivoitumaan ja radikalisoitumista syntyi molempiin leireihin
Euroopan päättäjät ja päätöksenteko eivät ole olleet valmiita kriisitilanteeseen, eivätkä he ole olleet lainkaan ajan tasalla maailman toimimisesta globaalina aikana. Miten voi olla mahdollista, että järjestelmämme ei ole ollut valmistautunut tällaiseen tilanteeseen, joista opitaan yleensä historian kautta ja se, mitä nähtiin ei olla uskottu todeksi.
Ollaanko tässä käytetty meidän omaa “heikkoa” kohtaamme ikään kuin keppihevosena ja onko tulevaisuutemme nyt pysyvästi muuttunut? Ollaanko naiviuttamme käytetty hyväksi ja onko tilanteemme saatu epästabiiliksi oman arvomaailmamme toteuttamisen kautta? Yhtenäisyys on erittäin tärkeä asia. Teemmehän kaikkia muitakin asioita yhteisen direktiivisopimisen kautta. Mielestäni aivan samoin rajojen puolustus ja sisäisen turvallisuuden takaaminen tarvitsee vastaavaa yhteiseloa ja näkemystä. Muutoin ei ole turvallista toimia.
Ovatko päättäjät olleet naiiveja tai ainakin sangen tietämättömiä, lähinnä politisoituneiden uskonnollisten katsomusten kautta tulevista asioista ja eri kulttuuritaustoja edustavien ihmisten yhteiselon rakentamisen haasteista sekä kulttuurillisten toimintatapojen erilaisuudesta ensi alkuun?
Kulttuurierot voivat joissakin kysymyksissä olla liian suuria kohtaamaan muutosta näin nopeasti. Tulisiko meidän antaa kulttuureille aikaa muuttua ja sopeutua turvallisesti sisäsyntyisellä tahtotilalla vai mikä olisi oikea tapa? Onko päättäjillä ollut ns. “EU sokeutta” ajatellen EUn nopeaa laajentamista?
Mitä olemme nyt oppineet? Nyt tämä sama prosessi on alkanut arjessamme Euroopassa, lähi kaduilla ja toreilla. Tulisiko meidän osata ottaa samalla myös selkeä eurooppalaista kulttuuriamme, ihmisarvoja terveellä tavalla puolustava linja, jossa kulttuurillemme annetaan aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Humanitäärisyys ei loukkaannu, jos antaa kaikille osapuolille aikaa tutustua muuttuneeseen ympäristöön. Seuraava kuviteltava vaihe “invaasiossa” voisi syntyä, kun vielä rajan taakse jääneet huomaavat, että meille ennestään vierasta kulttuuria voi toteuttaa täydellisenä Euroopassa. “Tukikohdat” ovat valmiina ja uskallusta lähtemiseen ei tarvita enää niin paljoa.
Järkevä itserakkaus on terveellistä; kulttuurimme perusarvoja on kaiketi myös se, että pidämme yli 500 miljoonan eurooppalaisen elämää arvokkaana ja turvallisena. Tässä meidän tulee nähdä ja tunnustaa, että saapuvat pakolaiset tulevat täysin erilaisesta tilanteesta ja ajattelevat sekä toimivat erilaisten arvojen ja toimintatapojen kautta. Tunnetusti kestävintä apua ja kehitystä on edelleen se, että autamme hädässä olevia ihmisiä heidän omassa arjessaan heidän rakkaalla kotiseudullaan.
Tärkeää meille syntyneessä tilanteessa suomalaisissa kunnissa on se, että autamme uusien suomalaisten integroitumista työelämään ja yhteisöön, joka ei tarkoita mitään erityistä rakennushanketta tai palvelukeskusta vaan normaalia suomalaista elämää, joka innostaa ja aktivoi mukaansa.
