KORONA, KONKURSSI ja SUOMI

Se tunne kun...

Kun pandemiaan laskeuduttiin helmikuussa 2020 oli huoleni suuri, vielä ennen suurempia rajoituksia kuten Uudenmaan sulkemista tai etäkoulun aloitusta, yrittäjien ja yritysten selviämisestä. Olen itse kokenut ison ja itselleni erittäin rankan konkurssin 2015. Se että työt ja markkinat hiljenevät on tunne, jota ei haluaisi kenellekään yrittäjälle koettavaksi. Tämä on kuitenkin heille vasta stressaava alkuvaihe.

Yritysten tukeminen valtiovallan toimin on positiivinen valonpilkahdus, saattaa auttaa jonkun saamaan laskukasan pois tai maksettua vuokrat, vaikka työntekijät olisivat jo lomautettuina. Tulevaisuus näyttää oliko rahan pumppauksesta tyhjään markkinaan pitkäaikaista hyötyä. Kun markkina pysyy suljettuna niin mitä hyötyä on kerta avustuksesta, jos tilanne on kohta taas edessä? Tärkeää on hallituksen taata toimia tulevaisuuteen millä markkina itsessään alkaa tuottamaan nostetta, kuten rakentamisen ja infran investoinnit.

Konkurssin sattuessa, on yrittäjä mennyttä moneksi vuodeksi, vaikka osaaminen, tieto ja taito on kaikki tallella, varsin vielä erittäin tärkeä kokemus koettuna, eli miltä se tuntuu ja näyttää kun kaikki loppuu. Suomessa laki käsittelee konkurssin niin, että yrittäjän luottotiedot menevät ja monesti vielä haetaan syy konkurssiin sekä riskin ottanut saa tuomion, yleisimmin sakkoja, liiketoimintakieltoa ja ehdollista. Toivottavasti nyt saamasi koronatuen olet käyttänyt verojen maksuun, valtio tulee kärjessä keräämään omansa ja niitä maksat vuosia jälkeen päin.

Toivottavasti olet kehdannut lomauttaa työntekijöitä ajoissa, sinä maksat sen, että heille on palkan maksua, vaikka tuottoa ei olisikaan. Älä maksa itsellesi palkkaa, jos konkurssi on näköpiirissä, saat siitä tuomion, jos yrityksellä on velkaa. Kun mietit millä elätät perheesi niin… siinä sitä ollaan. Kusessa.

Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa konkurssi on luotu asiaksi, jota ei kannata kohdata. Tämän vuoksi osa konkursseista syntyy vielä pahemmaksi kokijalleen, kun monin keinoin yritetään välttää ja viivästyttää selkeää konkurssi tilannetta, että nyt kaikki on vaan loppu. Seuraavaksi omaisuus realisoidaan pilkkahintaan, kun laki näin määrittää. Sitä on tuskallista seurata sivusta. 

On täysin ymmärrettävää, että velvoitteet tulee hoitaa ja järjestää ne parhaan mukaan. Menetämme valtavasti kansallisosaamista lainsäädäntömme kautta. Miettikääpä, miten alansa asiantuntijoita asetetaan sellaiseen tilanteeseen, jossa tulevaisuuden uskoa ei ole, ei ihme, että erilaisia surullisia tarinoita kuulee konkurssin kokeneista. Samassa asetetaan heidän perheensä ja läheisensä täysin eriarvoiseen asemaan monella taholla, saati miten raskas kokemus konkurssi on kotona. Sitä ei osaa kuvailla, yrittäjä on usein syntyjään toivossa elävä ja silti se on vaikea kokea.

Haluan että Suomen käytäntöä ja kulttuuria muutetaan siten, että konkurssin kokeneella on ihmisarvo. Hänen ja yrityksen omaisuus tulee olla realistisempaa. Heillä tulee olla luotto ja käsitys siitä, että sellaisen elämän jatkaminen on mahdollista myös tulevaisuudessa mihin he ovat maassamme tottuneet. Ihmisarvo tuntuu häviävän, kun ei saa edes vuokra-asuntoa. Työttömyyskorvauksen piiriin pääsee, kun pystyy todistamaan, ettei liiketoimintaan enää ole eikä ole omaisuutta, tähän saattaa mennä kuukausia tai jopa vuosia, riippuen loppuneen yritystoiminnan laadusta.

Kun hallitus elää hetkessä tai jopa nyt hieman jälkijunassa on pelko suuresta lamasta vielä suurempi. Kun oikeasti ei ollut varautumissuunnitelmaa on housut nilkoissa huono juosta liikkuvaa junaa kiinni. Nyt hallituksen pitäisi jo näyttää ja toimia suuntaan millä markkinat pidetään liikkeellä ja mistä markkinat saavat kiinni suunnaten toimintansa sitä kohden. Menestyjät ohjaavat tulevaisuutta ja konkurssin edessä koetetaan korjata mennyttä, valtion johtomme on juuri jäänyt matkasta ja voittaja ohjaus puuttuu.