Suomalainen tabu ja tulkinta

  On lähes tabu Suomessa keskustella äänestämisestä. On erittäin tärkeää että äänestäminen Suomessa on todellakin suojeltusalaisuus mutta eihän se tarkoita sitä että emme voisi keskustella äänestämisestä itsestään, sen tärkeydestä tai tärkeyden puuttumisesta yksilölle. Suomi on vapaa maa ja kaikilla on vapaat mielipiteet - pitää muistaa että kaikilla on oikeus tehdä niin kuin kokee parhaaksi.

 Äänestäminen on kansalaisoikeus jonka avulla kaikki kansalaiset voivat vaikuttaa. Äänestäjä kokee velvollisuutensa tärkeäksi ja selkeästi saa iloisemman ilmeen sekä keveämmän askeleen päästessään vaikuttamaan. Kaikkien puolueiden edustajat ovat samaa mieltä siittä miten tärkeää on äänestää. Tuntuu itsestä kovin harmilliselta kun äänestys vilkkaus jää pieneksi "sivistysvaltiossamme". Elämä jatkuu ja demokratia toimii pienemmälläkin kansalaisaktiivisuudella.

 Seuraavan viiden vuoden aikana voikin kysyä mielessään kun joku keskustelee EU:sta (näitä tilanteita on todella vähän) onko hän vaikuttanut itse asiaan - vain neljä kymmenestä on vaikuttanut. Voidaan tulkita että nämä kuusi äänestämättä jättänyttä ovat tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen? Miksi äänestämättä jättäminen aina koetetaan tulkita kovin negatiivisena merkkinä? Kuusi tyytyväistä ja nämä neljä vain ovat halunneet vaikuttaa miten ja ketkä asioita hoitavat.

 Toivoisin tulevaisuudessa tekniikan kehityksen mennessä eteenpäin että äänestäjät eivät olisi sidottu tiettyihin äänestyspaikkoihin vaan voisivat käydä äänestämässä siellä missä sattuu olemaan liikkeellä - käsittääkseni henkilöturvatunnus toimii koko maassa, ainakin apteekeissa. Tämä olisi helpoin keino saada enemmän vaikuttajia maahamme. Toiseksi EU vaalien jälkimainingeissa toivoisin medialta ja osalta ääneen pääseviltä poliitikoilta asiallisempaa ohjelmasisältöä ja ihan peruskäyttäytymis sääntöjä.